Kiitos tästä vuodesta!

Ja kaikkea hyvää alkavaan vuoteen!

Mulla ei ole tapana tehdä lupauksia (kerran kyllä lupasin olla lupaamatta mitään), enkä mitään voi luvata nytkään, mutta kovasti koitan olla aktiivisempi bloggaaja tulevana vuonna. Lisäksi aion haastaa itseni ja samalla teidät, kunhan tässä kerkeän ja saan parit rästipostaukset pois alta.

Mukavaa iltaa ja yötä, ja muistakaa olla varovaisia pommienne kanssa!

Synttärisankarin sinipunaiset.

Meidän rakas pieni neitokainen täytti eilen kaksi vuotta. Synttärijuhlia vietettiin jo viikonloppuna. Pöytä oli täynnä herkkuja ja tyttö sai monta ihanaa lahjaa. Oma osuuteni lahjomisista oli parin pikku lelun ja värikynien lisäksi sinipunainen huivi ja pipo -setti.

Huivi on yksi suuri isoäidinneliö, jota reunustavat hassut hapsut. Pipoon halusin kokeilla ideaa, joka vaan sattui tulemaan siinä virkkaillessa mieleeni. En kaventanutkaan pipoa yläpäästään, vaan tein siitä laatikkomallisen virkkaamalla yläpään piilosilmukoilla kiinni. Lopuksi tein vielä läpät, yhden kerroksen korkuisen reunuksen, solmimisnauhat ja tupsut.

Piposta tulikin niin söpö ja myös yllättävän hyvin istuva, että kohtalaisen tosissani harkitsen virkkaavani itselleni samanmoisen. Oman piponi täytyisi kyllä olla musta tai vähintäänkin harmaa, sillä näin leikkisän mallinen päähine aikuisen (tai ainakin tämän yksilön) päässä kaipaa mielestäni vakavampaa väriä.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat on otettu sunnuntaina. Nythän meillä on taas aivan järkyttävän ankea sää ja musta maa. Toivottavasti jouluksi saadaan edes aavistus valkeaa ja kiva, kevyt pakkanen. Se voisi olla mun joululahjatoiveeni.

 

Hyvää viikonjatkoa teille!

Joulua etuovella.

Sain viimein väsättyä sisäänkäynnille muka-havut. Tuijaa ja kuusta, oikein sievä mutta melkoisen piikikäs yhdistelmä. Ostinpa myös elämäni ensimmäiset ulkojouluvalot ja ripustelin ne tunnelmaa tuomaan. Lyhdyt odottelevat sitä ihmettä, että meidän perheestä joku joskus muistaisi, ehtisi ja viitsisi sytytellä niihin kynttilöitä.

Saavat varmaan odotella aika kauan.

Melkein kaikki lahjat on paketoitu ja herkkujen valmistus aloitettu. Sittenkö ryhdytään metsästämään sitä puuta?

 

 

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hopean hohtoa ja paperiaskartelua.

Oliskohan tässä jo pienen identiteettikriisin paikka? Musta taitaa olla hyvää vauhtia tulossa jouluihminen.

Ei nyt ihan siinä määrin, että ajattelisinkaan vaihtavani matot ja verhot, tai että suursiivoaisin kotini lattiasta kattoon. Tontut ovat mun mielestä aina vain yhtä iljettäviä ja glögi suorastaan puistattavan pahaa. Mutta jonkinasteinen joulun ystävä olen kuitenkin. Outoa. Johtunee varmasti ainakin osittain siitä, että tyttö alkaa olla sen verran iso, että ehkä osaa jo hieman nauttiakin joulun kaltaisesta juhlasta. (Aivan satavarmasti arvostaa ainakin herkuttelua, jollei muuta!)

Täällä on siis jouluvalmistelut melko hyvällä mallilla ja vaikka mitä kivaa tehty. (No okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllähän mä jo reilusti viime kuun puolella aloitin, mutta en vaan kehdannut vielä silloin mainita.)
Tässäpä hieman alkupaloja meidän joulusta!

Ulko-ovessahan meillä jo kranssi onkin, mutta nytpä on myös tuulikaapin ovessa.

Pohjana tässäkin on oman pihan salavaa, tällä kertaa hopeiseksi sprayattuna.

Rinkula pysyy kuosissa rautalangalla ja hopeansävyisellä satiininauhalla.

Koristeina hopeakäpysiä, joista osan ripustin roikkumaan

lasihelmin somistetuilla rautalangoilla.
 

Vähän väriä tämä kuitenkin kaipasi.

Punainen näytti mun silmiin oikein hyvältä.

 

 

 

 

Löysin tosi ihanaa lahjapaperia, jonka kuvioita halusin ehdottomasti käyttää johonkin.

Niinpä väkertelin niistä kuusenkoristeita ja hyödynsin myös joulukortteja askarrellessani.

 

Koristeet tein suunnilleen näin:

Leikkasin kaksi ympyrää lahjapaperista ja yhden ohuesta kartongista.

Ensin liimasin yhden paperin kartonkiin, jonka jälkeen liimasin

sifonkinauhalenkin ja sen päälle toisen paperin kartongin toiselle puolelle.

Laitoin kontaktimuovit molemmin puolin

ja jätin ne tarkoituksella "reunan yli", jotta koriste pysyisi varmemmin kasassa.

 

(Tällaisiahan voisi sujauttaa myös kirjekuoren sisälle kortin seuraksi, vink vink!)

 

Kortit lähtivät eilen postin matkaan.

Olinpas poikkeuksellisen hyvissä ajoin liikenteessä!

 

 

 

 

 

 

 Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Kahdeksan kuvaa ja vähän valoa.

Hyvää joulukuuta, hyvät ihmiset! Ja vaikka adventtiakin.

Saatiinpas lunta kuvahaasteen kolmanteen kuvaan, joka on otettu heti lumisateen jälkeen aamupäivällä. Huomatkaa kottarit, joilla tähän aikaan vuodesta kuljetetaan takkapuita naapurin vajasta meidän kotiovelle, sekä kaksi säälittävän näköistä tuijaa muuten niin komeassa rivissä. Ne eivät jostain syystä vaan suostu kasvamaan tuossa.

Iltapäivällä sää muuttuikin ihastuttavan aurinkoiseksi. Siinä vaiheessa ikkunanäkymä oli seuraavanlainen ja ilman ikkunaa tietysti vielä monin verroin parempi. Ihana valo!

Kuvahaasteen marraskuun kuvan löydät täältä.

 

 

 

Valoisaa sunnuntai-iltaa ja joulun odotusta kaikille!

Lisää löytöjä.

On mulla tosissaan kiva työpaikka, ja hyvin vaarallinen, kuten osa teistäkin jo totesi. Käväisin taas kirpparilla. Ainahan sieltä jotain mukavaa löytää ja melko usein myös vie mennessään, mutta nytpä löytyikin jotain niin poikkeuksellisen mahtavaa, että hymyilyttää vieläkin!

 

Joku ihana ja hurjan taitava käsityöihminen oli tuonut myyntipöytäänsä läjäpäin toinen toistaan kauniimpia virkkailuja ja neulomuksia. Oli sekalaista koristetta joulukuuseen ja muualle, pientä kukkasta, lasipurkin päällistä, ranteenlämmitintä ja pipoa, jota en huomannut kuvata. Ja vaikka mitä muuta.

 

Ihan koko pöytää en sentään tyhjentänyt, sillä pitihän muillekin onnekkaille jättää näin mahtia löydettävää. Vaikka hullaannuksissani kahminkin matkaani vähän joka sorttia, köyhdyin vain alle kymmenen euron (!!!) verran. Hintavin yksittäinen ostos oli se pipo. Kolme euroa. Ihan pyörryttää.

 

Meidän on kyllä aivan pakko hankkia kunnon kuusi jouluksi, kun on näin upeita koristeitakin! Kukkia liimasin hiuspinneihin ja ompelin ranteenlämmittimiin. Neiti taitaa saada ne joululahjaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisäksi löysin kivoja peltipurkkeja tuunattaviksi. Hintaa yhteensä 3,50€. Tuunausmateriaaliksi kukikasta tapettia, 2€/rulla.

 

 

 

Käväisin mä cittarissakin. En mitenkään voinut vastustaa näitä herkullisen näköisiä, puuvillaisia tyynynpäällisiä. Aivan täydellisiä tytön huoneeseen! Aika bueno oli taas hintakin, euron kappale. Sinistä sydänkuviota oli myös kappaverhona. Sellaisenkin ostin ihan vaan suloisen kankaan takia.

 

 

Onpa muuten hassua ja ehkä vähän noloakin, kuinka hyvistä ostoksista voi tulla niin järjettömän hyvä fiilis. Kaipa se on ihan tervettä, kunhan ei ole ainoa keino päästä fiiliksiin.

 

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa ja marraskuun viimeistä teille! Niin, ja pahoittelut siitä, että olen nykyisin niin kovin laiska postailemaan ja varsinkin kommentoimaan teidän postauksianne. Tämä vuodenaika aiheuttaa suurta väsymystä. Olettaisin, että en ole kyseisen vaivan kanssa yksin..

Tuubi ja neliö.

Olen huomannut, että junalla kulkiessa on suurta viisautta kantaa mukanaan tekemistä. Kas kun VR tekee välillä tosi rumasti. Siinäpä saatat muuten odotella peräti puolitoista tuntia peukaloitasi pyöritellen ja vaihtumatonta maisemaa ikkunasta katsellen. Mulla on aina "matkaevästä" mukana, mutta erityisen iloinen olin siitä jokunen viikko sitten, jolloin tosiaan jäin raiteille puoleksitoista tunniksi.

Sillä työmatkalla, joka lähinnä matkan jatkumisen odottelua oli, valmistui tämä. Ensimmäinen tuubihuivini ikinä.

Tuubi oli erittäin mukavaa ja vielä sitäkin nopeampaa virkattavaa. Käytin kymppikoukkua, petroolinsinistä seiskaveikkaa ja jotain ihanaa novitalaista, joka vaihtaa väriä turkoosista ja harmaansinisestä luumun ja liilan kautta mintun- ja sammalenvihreään. Niin mun värit! Käsialani on tosi väljä ja tässä tapauksessa tarkoituksellisesti vieläkin väljempi, joten huivin pinnasta sai pylvässilmukoilla kivan pitsimäisen.

 

 

Alkusyksystä valmistui toinenkin huivi, joka on niin suurikokoinen, että tein sen alusta asti ihan suosiolla sohvan nurkassa. Huivi on mallia neliö, ensimmäinen laatuaan sekin. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi valtava isoäidinneliö, jonka värinvaihtelut tulevat näppärästi suoraan lankakerästä. Kuinka helppoa! Huivia voi pitää myös harteilla tai miksei kiepauttaa päähänkin, jos on oikein superkylmä ja tuntuu siltä, ettei pipo yksin meinaa riittää.

 

Lanka on Novitan Puroa ja piparkakkureunuksena (joka tosin harmillisen huonosti tässä näkyy) kirpparilta löytynyttä, kimaltavaa pörrölankaa. Alkuun epäilin näitä sävyjä kovasti, että ovatkohan aivan mun juttu, mutta kyllä ne valmiissa huivissa tuntuvatkin ihan omilta. Täytyyhän asusteissa sitä paitsi väriä olla, kun omistaa lähes pelkästään mustia takkeja!

 

Väriä marraskuun loppuun teillekin ja muistakaahan pitää itsenne lämpiminä! Hyvää viikonlopun jatkoa!

Loppusyksyn kranssi.

Tänä vuonna tein pykälää sormiystävällisemmän ovikranssin. Viimesyksyisen tekeminen oli niin piikikästä puuhaa, etten tosiaankaan halunnut moiseen enää ryhtyä. Kuinka musta näin mukavuudenhaluinen on tullut? Kuusenoksia en siis viitsinyt ajatellakaan käyttäväni. Tuija sai kelvata, ja kyllähän se oikeastaan tosi hyvin kelpaakin.

Pohjalla jälleen oman pihan terijoensalavaa, sen päällä tuijat. Paketti pysyy kasassa rautalangalla ja pellavanarulla. Loppusilauksena kuivattuja, hopeisiksi spraymaalattuja käpyjä sekä sifonkinauharusetti.

Käpysiä olen maalaillut enemmänkin joulunaikaa odottelemaan. Niistä keksii varmasti vaikka mitä kaunista koristetta ja somistetta. Etuovelle pitäisi vielä väsätä jotkin muka-istutukset vaikka tuosta tuijasta, kun mun kanervat jäivät tänä syksynä kauppaan. Ehkäpä istutuksetkin voisi höystää kävyillä? Hmm..



 

 

 

Kaunista viikonjatkoa kaikille!

Iskälle!

Oikein hyvää isänpäivän iltaa kaikille, aivan erityisesti isille!

 

 

 

Meidän iskää lahjottiin tänään. Paketin uumenista paljastui päähinettä ja herkkua. Pipon malli on iskän parhaaksi havaitsema ja pari vastaavanlaista hänellä jo ennestään olikin. Pysyy kuulemma korvat lämpiminä, vaikka pakkasta olisi paljonkin. Pipo on virkattu kolminkertaisella seiskaveikalla kolmella eri värillä. Lopputulos on ainakin näillä sävyillä vähän maastokuviomainen, mikä varmasti mettämiehelle sopiikin!

Lisäksi tyttö oli askarrellut hoidossa ihastuttavan autokortin (josta en hoksannut ottaa kuvaa) ja minä askartelin suklaisen täytekakun (josta tuli kyllä ihan maukas, mutta niin törkeän ruma, etten halunnut ottaa kuvaa).

Mukavaa illanjatkoa ja alkavaa viikkoa teille!

Aika kiva työpaikka.

Ei siinä itse työssäkään mitään vikaa ole, mutta ei me nyt jakseta puhua siitä sen enempää. Työpaikan sijainti, siitä voisi vaikka vähän puhuakin. Samassa kiinteistössä sattuu nimittäin olemaan neljä kirpparia ja naapurissa vielä pari lisää. Aika kiva työPAIKKA siis!

Aika kivoja ovat kirpparitkin ja aika kivoja löytöjä niistä olen tehnyt. Esimerkiksi seuraavia:

Kookas kasa erilaisia, puisia valokuvakehyksiä. Hintaa huimat 50 senttiä kipale.

Osa on kyllä melko karmivan värisiä, mutta ainahan nekin voi maalata mieleisikseen.

 

 

 

 

Keräkaupalla törkyhalpaa lankaa.

Yhdessä muistaakseni kolmen euron pussissa on kuusi kerää.

Tai siis oli. Ryhdyin jo tuhlailemaan aikomuksenani virkata tytölle jotain söpöä synttärilahjaksi.

 

 

 

 

Isot joulukoristetähdet, kaksi kappaletta 2,5 eurolla.

Kyllä. Minä, kaikkea muuta kuin jouluihminen, olen aloittanut koristeiden hamstraamisen.

Ja lahjojen. Kohtalaisen huolestuttavaa.

 

 

 

 

Tein mä töistäkin yhden aika kivan löydön.

Siellä oli vaihdettu lauteet erääseen saunaan ja huomasin vanhojen,

edelleen ihan hyväkuntoisten nojailevan käytävän seinään.

Sinne ne oli vaan hylätty, raukat. Kohtalona kaatopaikka.

 

Kunnes kohtaloon puuttui muuan pösilö,

 jolla on kummallinen tapa rohmuta kaikki romu, jolle ehkä vielä joskus saattaa olla jotain käyttöä.

 

Olisittepa vaan nähneet työnjohdon ilmeen, kun kysyin, saanko auttaa lauteiden hävityksessä.

Ja vastaantulijoiden ilmeet, kun hieman myöhemmin kuljin töistä junalle lauteet selässäni..

 

Neljä tällaista pätkää pyörii nyt meidän nurkissa, enkä vielä oikein tiedä mitä ihmettä niistä teen,

mutta niiden tulevaisuus on kuitenkin paljon valoisampi kuin kaatis!

 

 

 

 

Valoisaa viikonjatkoa teille, armaat ihmiset!