28.5.2012

Soraa, betonia ja pieniä vihreitä.

Viikonloppuna kasvimaan käytävät saivat vihdoin viimein sen kaivatun sorapinnan! Kyllästyttikin jo vähän se epätasaisuus ja savessa ja lannassa kumisaapastelu. Ennen soran levittämistä käytäville laitettiin suodatinkangasta, että ne ilkeät voikukat ja muut roskakasvit eivät pääsisi niin helposti puskemaan läpi. Soraa sai ajaa noinkin pienelle alalle monta kottikärryllistä ja sitä on noin 5-10cm kerros kohdasta riippuen.





Tarvikelaatikkokin on nyt hankittu (täältä) ja se on hyväksi ja hyödylliseksi havaittu. Ainoana miinuksena on se, ettei se kestä istumista. Siksi toin palstalle pari vanhaa klaffituolia, jotka joskus viime kesänä löysin ja pelastin kaatopaikkatuomiolta. Eikä tuo laatikko kyllä ihan täysin säänkestäväkään ole, vaikka kovasti niin mainostettiin: eilinen sade oli päässyt sisäpuolellekin.. Mutta ajaa asiansa hintaisekseen.

Liimapuupölkkyjen päällä olevien orvokkien ruukut on naulattu alustaansa kiinni, ettei tuuli vie niitä mukanaan.





Tykkään hyödyntää kaikenlaista vanhaa tavaraa ja ihan rojuakin, jolle ei enää (mukamas) ole mitään käyttöä ja joka on luokiteltu (mieheni sanoin) kategoriaan "kauheeta vanhaa sontaa". Onneksi mieskin nykyään osaa säästää ne kauheet vanhat sonnat tai kysyä, löydänkö niille uuden käyttötarkoituksen! Tämäkin käytöstä poistettu, melkein puhkipalanut savustuslaatikko sai elämälleen uuden alun kukka-astiana. Toimii!






Toinen viikonlopun isommista palstaprojekteista oli betonilaatan valaminen. Itse tekemiseen päädyttiin siitäkin syystä, että pihan perukoilta tarpeettomina löydetyt, palstalle vieväksi poluksi asetellut valmislaatat sattuivat sopivasti loppumaan kesken eikä kauppojen laattavalikoimissa ollutkaan enää täysin samanlaisia (vähänkin erilainen oli ehdottoman huono vaihtoehto). Sitä paitsi betoni on halpaa ja ainakin miehistä apuvoimaa käytettäessä helppoakin materiaalia.

Meillä oli myös joitakin ylijäämäkaakeleita, jotka naputeltiin vasaran ja taltan avulla satunnaisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja joista tehtiin betonilaatan pintaan mosaiikkia.






Maahan kaivettiin viitisen senttiä syvä, vapaamuotoinen valukuoppa. Kaakelit silputtiin ja palaset sommiteltiin hyvissä ajoin valmiiksi. Näin vältyttiin kiireeltä, paniikilta ja siltä pelottavalta ajatukselta, että valu ehtii kuivua ennen kuin yksikään pala on paikallaan.






Onneksi tosiaan sain vähän apua mieheltä (ja betoninsekoittimelta, vai mikähän sen nimi oli). Olisi voinut amatöörillä mennä sormi suuhun sekoittelu- ja tasoitteluhommissa. Tai ainakin sotkua olisi tullut ja aikaa kulunut huomattavasti enemmän.

Suunnilleen valun puoliväliin laitettiin pienisilmäistä verkkoa "raudoitukseksi" eli estämään halkeilua ja pitämään laatta kasassa, jos halkeilua kuitenkin tapahtuu.







Valu valmiina ja mosaiikit paikallaan. Alemmassa kuvassa reunojen siistimistä vaille valmis ja kuivunut laatta.

Ihan nätti siitä tuli!








Aamulla ilokseni huomasin, että ainakin herne, porkkana ja tilli ovat lähteneet valoa kohti. Hernepenkissä on jo senttisiä alkuja ja ruohosipuli, jonka sain valmiina mättäänä, on kasvanut niin paljon, että kohta siitä saa vaikka leivänpäällistä!

Miten voikaan tulla näin hyvä mieli siitä, että saa kasvit kasvamaan? Nyt viimeistään olen ihan palstailukoukussa.

24.5.2012

Ikkunalautakasvattelua.

Neljän seinän sisäpuolella tapahtuva puutarhurointi onkin jo tullut tutuksi, ja olen siinä ihan todistettavasti ihan hyvä. Ne viime syksynä istutetut paprikat ovat viihtyneet oikein mainiosti ja yksi tuottaa jo satoakin! Tiedetään, syksy on vähän pöljä istutusajankohta, mutta näköjään sekin toimii.

Otin siemenet ihan tavallisesta, kaupan vihannesosastolta ostetusta suippopaprikasta. Kuivattelin niitä muutaman päivän pikkulautasella aurinkoisessa paikassa ja istutin kertakäyttömukeihin. Laitoin kelmua päälle ja suihkutin päivittäin, kunnes noin viikon päästä pienet vihreät paprikanpäät alkoivat kurkkia mullan seasta. Taimia tuli niin paljon, että jätin itselleni sen, mitä sain viiteen ruukkuun mahtumaan ja loput lahjoitin halukkaille. Se viides ruukullinen on kyllä niin huonossa hapessa, että eipä siitä sen enempää..


Nämä kaksi ovat olleet koko ajan eteläisellä ikkunalla ja ehkä siksikin menestyneet muita paremmin. Molemmissa ruukuissa on kolme tainta, joita olen (vähän huonolla menestyksellä) yrittänyt letittää. Korkeutta molemmilla alkaa olla puolisen metriä.









Ensimmäinen suippo. Kovin pienihän tuo pötkylä vielä on, ehkä sellainen peukalonmittainen, mutta se on paprika! Kasvi tarvitsee varmaan tuentaa, kunhan tuo tuosta vähän kasvaa.








Lisää kukkaa tulossa. Toivottavasti niitä aukeaa useampi samanaikaisesti, että pääsen pölyttämään. Pölytyksen olen hoitanut topsipuikolla varovasti "töpöttelemällä" kukkasia vuorotellen muutamia kertoja. Sieltä sitten alkaa kehittyä jotain, jos on kehittyäkseen..




Kokeilin paprikaa myös amppeliin ja ihan nätistihän se näyttää soveltuvan. Se onkin sitten toinen juttu, että soveltuuko pohjois-ikkunalle.. Naapuriamppelissa kultaköynnös.





Paprika on helppohoitoisuudellaan ja sievällä ulkomuodollaan ottanut hyvin ansaitun paikkansa yhtenä ehdottomista lempikasveistani. Lisäksi se on äärettömän halpa: yhden paprikan siemenistä saa liiankin paljon kasvatettavaa! Laitan myöhemmin juttua ja kuvaa muista (vähän ehkä hulluistakin) ikkunalautakasvatteluista, joita on tullut kokeiltua.

Ps. Nyt ovat myös porkkanat maassa! Perunan kanssa laiskotuttaa, mutta ei kai tässä vielä mikään hätä ole.

23.5.2012

Ensin oli tupa.

Muuttaessani keltaiseen tupaan suunnilleen 2,5 vuotta sitten aloin hyvin nopeasti täyttää ikkunoiden edustoja, hyllyjä, pöytiä ja seinänvieriä sekalaisella lajitelmalla viherkasveja. Tämä oli kai hienostunut ja naisellinen tapani merkata uutta reviiriäni.

Viime keväänä päätin levittää vihreän reviirini myös ulos gladiolusten ja satunnaisten kesäkukkien avulla. Syksyllä "ihan vahingossa löysin" tulppaaneja, joita sitten ostin useamman sipulipussukan ja innoissani istuttelin vanhaan kaivonrenkaaseen. Myös värinokkosen ja paprikan siemenet päätyivät multaan ja voi sitä onnistumisen iloa, kun jokaisesta pikku purkista alkoi nousta kasvivauvoja!

Ihan täysi noviisi en puutarhuroinnissa ole, vaikka oman kasvimaan pitäminen onkin uutta ja jännää. Vanhemmillani oli vuosikausia kaupungin vuokrapalsta, jolla muistan itsekin kylväneeni herneitä ja nostaneeni pottuja. Karviaiset sai poimia ja syödä suoraan pensaasta, eikä mikään ollut pienen puutarha-apulaisen mielestä herkullisempaa, kuin multainen porkkana tai retiisi suoraan maasta. Kotona viherkasvit ja palstalta haetut leikkokukat olivat tärkeänä osana viihtyisyyttä ja rentoa sisustusta. Jalo taka-ajatukseni ja toiveeni onkin, että oma tyttäreni saattaisi vielä joskus alkaa arvostaa pientä omavaraisuutta tai haluaisi jopa olla apuna kasvimaan hoidossa.

Oma innostukseni kasveihin ja kasvatukseen oli kadoksissa pitkään, kun tuli se tietty ikä ja miljoona tärkeämpää intressiä. Jostain se kuitenkin taas löytyi, kun muutin maalle. Onnistuneen paprikakokeiluni myötä syntyi ajatus hyötykasvimaasta. Oltiinhan siitä jo aiemminkin miehen kanssa käyty keskustelua, mutta tänä keväänä tuli hyvä tilaisuus palstan perustamiseen, kun pihalla tehtiin muutenkin kaivinkonehommia.

Palstan paikka päätettiin ja pääsin maalailemaan punaisia ääriviivoja konemiehelle, joka sitten niiden mukaan muokkaili maan. Kokoa plantaasilla on ehkä noin 4x5m, jos ihan sitäkään. Kasvualustaksi ajettiin jonkin sortin hietaa ja ihan luomua, maatunutta hevosenlantaa. Rajasin ja reunustin penkit seinäpaneelin hukkapätkillä, jotka asettelin paikoilleen ihan sillä perusteella, että "se nyt sattui mahtumaan tohon väliin ja näyttää ihan kivalta". Käytävät saavat todennäköisesti sorapinnan, kunhan vauvanhoidolta ehdin laittaa. Ehkä ensi viikonloppuna..


Osaan penkeistä laitoin istutusten pinnalle vielä kevyen kerroksen perus puutarhamultaa lähinnä esteettisistä syistä. Musta multa vaan näyttää niin paljon nätimmältä kuin lanta.

Ajattelin, että on viisainta aloittaa vähillä istutuksilla näin alkuun. Ei tule sitten niin paha mieli, jos koko palsta on ihan totaalinen katastrofi! Maassa on jo tilliä, persiljaa, ruohosipulia ja jotain yrttiä, jonka nimeä en muista, sekä herneitä, pensaspapuja, raparperi ja pieni mustaherukan taimi. Porkkanat ja perunat laitan varmaankin vielä tänään. Tai huomenna..